Aluksi SUURI KIITOS kukista Kurjenmäen väelle! En löytänyt tähän hätään s-postiosoitetta taloon, joten laitan terveiseni tähän. Varmasti joku teistä lukee tämän ja välittää terveiset kaikille. 

Kukista puheen ollen, istutin äskettäin valkoisia syysastereita (ruukussa, Turun torilta) Roki-koiramme haudalle, joka on tässä kotitontin kulmalla ja näkyy ikkunasta suoraan tietokoneelle jossa usein istun ja kirjoitan. Poltan Rokin haudalla myös kynttilää lyhdyssä, joka riippuu lepän oksasta. Hautakivenkin maalasin ja pystytin kivien nojalle ja joka näkyy myös tielle ja sen kulkijoille. Jaa, että olen hullu? Tunnustan, mutta minusta Roki ansaitsee tämän kaiken ja vielä enemmänkin. Roki oli perheenjäsen ja ymmärsi paitsi puhetta myös ajatuksiani, tunnetiloja ja aikomuksia. Roki oli aina valmis kävelylle, autoon Mamman luokse Kiikoisiin, jopa saunaan, jossa ottikin kovat löylyt ja sitten istahti jääkaapin eteen odottamaan saunamakkaraa.

Ja nyt Roki on poissa, ikuisesti.